sunnuntaina, tammikuuta 10, 2016

Lyhyt rölläyslista miks 2015 oli suatanan ankea eli miten kirjoittaa runollisesti hallituksesta ja ragettaa muuten vain

Vuosi 2015 on loppunut ja on aika tarkastella ilman ironiaa mennyttä vuotta. Erityisesti aiomme tarkastella kaikkea sitä skeidaa, mikä on tehnyt tästä vuodesta täydellisen sietämättömän monelle. Näkökulma on dekadenttinen maastamuuttajan näkökulma. Käsittelytapa on diletanttinen.



Vuoden 2015 pimeä talvi alkoi jo alkuvuodesta kun pääministeriksi tuli Juha Sipilä Keskustasta, ja hän muodosti hallituksen Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kanssa. Hallituksen kielenkäyttö on ollut kokeilevaa, mutta taipumatonta postmodernismia, muistuttaen enemmän taiteen tulkitsemisteorioita kuin koherenttia visiointia valtioasioiden hoitamisesta. Hallitus on alusta asti tähän päivään iteroinut ammattiyhdistysliikettä, sivistystä, ihmisoikeuksia, ja veronkiertoa merkitysvapaiksi, ja siinä sivussa rasismistakin on tullut kuva piipusta, joka ei ole piippu.

Hallituksen esimerkin innoittamana en aio käyttää kriitikin perusteena mitään tutkimuksia. Hallitus on 90 prosenttisesti epäonnistunut hoitamaan Euroopan alhaisinta velkaansa. Ainoastaan Pohjois-Koreassa on matalampi tulovero; Pohjois-Korean pääkaupungissa Coruscantissa on dynaamisempi talous kuin Suomessa. Hallituksella on kolme pääministeriä ja kolme hyvää syytä pyrkiä päämäärätietoisesti muuttamaan kaikki sen kummempia miettimättä: kesäkuu, heinäkuu ja elokuu. Pohjois-Nordean pääekonomisti voi tarpeen vaatiessa todistaa tämän kaiken.

Ennen kesää olisi ollut monta syytä saada maailma paremmaksi.

Sitten tuli maahanmuuttajia. Ja jotkut valitti ruoasta. Videronvithu ku vithutti. Ei suatana kalakeitto maidolla kelpaa. Eikä siis vuodesta 2015 yleisesti ottaen ollut huono vuosi maahanmuuttajien takia. Ruoasta valittaminen vaatii vaan perusteluja. Näitä tietenkin löytyi, mutta jos se on ilmaista, niin sitten ei valiteta. Paitsi tietenkin, jos se on ainoa ruoka. Sitten saa valittaa, mutta pitää perustella. Toimitus sivuhuomiona kertoo (ei liity tapaukseen), että mämmin tarjoilun pitäisi loppua vitsinäkin ensikertalaisille anyways.

Koko suomalaisen natsikehityksen sitten kruunas suatana kotimaiset terroristit. Poltetaan vastaanottokeskuksiksi muutettuja rakennuksia. Täällä pohjantähden alla -sarjassa taitaa olla alussa jotain Jussista, suosta ja kuokasta. Trilogian monisäikeisyys ei ehkä tätä tarjoile. Enemmänkin seitsemän veljeksen vatipäisyyttä.

Eniten siis on vituttanut koko vuoden natsikortin vajaakäyttö. Godwinin lailla on oma paikkansa maailmankaikkeudessa siinä kuin Thanatoksen ikuisuuskivillä. Onneksi Stendarrin lainsuojattomat sankarit eli irkkaajat sentään ovat olleet Somessa eli irc-galleriassa sentään vähälukuisena määränä grindaamassa jauhoja sinne minne jauhot kuuluu.

Ei vuonna 2015 julkaistut Skyrim, Mass Effectit, Falloutit ja Arkhamit ovat edelleen parasta tarinankerronallisesti. Niissä peleissä on eksponentiaalinen määrä tapoja harjoittaa empatiaa kuvitteellisten olentojen kanssa.

Ja suatana Lemmykin kuoli. Ja se sentään ymmärs natsien muotitajun päälle jotain.

Otto Rantanen
Ilmoitan täten, että Vigilants of Stendarr aloittaa katupartioinnin Turussa.
Turun ryhmä toimii itsenäisesti, mutta Skyrimin jaoston alla. 'Vigilants of Stendarr Turku' tulee tabardiin jäsenille, jotka sen haluaa ja ovat aktiivisella toiminnallaan sen ansainneet, aatelille ainoastaan riimut V.O.S.
Jäseneksi kelpuutetaan vähintään level 15 maagi, joka on mukana omalla vastuulla ja jolla on kanssa One-handed Weapon ja Heavy Armor -skillit korkealla.
Toiminta partioitaessa: Puututaan välittömästi, jos huomataan, että vampyyreita, ihmissusia tai epäkuolleita hirviöitä riehuu kaupungilla. Käytetään tulipalloja ja tapparaa ainoastaan tarvittaessa ja tarpeen vaatimalla tavalla. Ketään ei huvikseen hakata aamutähdellä - paitsi, jos siltä tuntuu. Kun ollaan rengaspanssarit päällä, niin hyvät käytöstavat NPC-tyyppejä kohtaan, esimerkiksi avataan ovet niin ihmisille kuin haltioille, jne. jne.
Ritarikunnan tarkoitus: Explorataan world mappiä, hakataan loppubosseja ja kerätään dungeoneista epic l00t.
Olemme hyviksien puolesta taisteleva järjestö.


Edit: Piti julkaista tämä viime vuonna, joten aikaa kuvaavia sanoja on muokauttu (alunperin aloitus on kuvannut vuoden päättymistä)

edit2/P.S.: Kattavammankin kuvauksen voisi tehdä, mutta se vaatisi jo uudenvuodenlupausta jälkijättöisesti

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2015

Moro jurrihurri!

"Moro."

"Hei, mä juttelen sulle."

"Mulla olis yks ajatus, mutta hähähähähääää, varastin sun prepaid-kännykkäkortin."

Sen lisäksi, että avasin aivan ilmeisen rasistisesti koko kirjoutuksella väittämällä kaikkia tamperelaisia subtekstuaalisesti varkaiksi, niin olihan mulla moro muutakin asiaa. Moro olet sinä. Sinä olet lukija, jonka huomion yritän kiinnittää tamperelaiseen rikosajatteluun.

Sitten tulee vielä pahempaa. Aion hälventää ennakkoluuloja mitä liittyy tamperelaisiin. Moro on - aika lempeä tapa tervehtiä jotakuta ja se aksentti on vaan niin lempeä, että on vaikea kuvitella nakkikioskitappelua tampereenmurteella. Viksuimmat teistä huomasi, että vaikka Tampere kirjoiteteaan isolla niin tampereenmurre kirjoitetaan yhteen ja pienellä kirjaimella - kielitoimisto ole hyvä.

Tule katsomaan kun tapamme kissaa -video on hankala imaista. Oho, aasinsilta, ja ei ole videota tässä blogissaa eikä ruumiillamässäilyä, mutta jotain järkyttävää pitäisi keksiä. Kaikista järkyttävintä, mitä ihmiskunta on keskinyt, on paheksunta.Jos voisin kirjoittamalla lopettaa sodat, nälänhädän, ja kaikki muut negatiiviset uutiset niin lopettaisin, Käyttäisin suomenkilelsiä sanoja kielitoimiston suositusten mukaisesti. Käyttäisin jopa sanoja HIV-myönteinen HIV-negatiivisen sijasta. Hyi vittu, miten pahalta tuntuu tulla isäksi tämmöiseen maailmaan.

Miettiä että miten paska tämä maailma on, ja samaanaikaan olla tietoinen miten paljon hyvää ihmiskunta on tehnyt. Tähän mennessä tapahtunutta ei ole pelkästään siltoja tai myönnytyksiä. Koko maailmankaikkeus on mikroskooppiselta näkökulmaltaan vaan hienompi ja hienompi. Ihmiset elävät nykyään pitempään, syövät paremmin ja Perussuomalaiset rp:stä huolimatta maahanmuuttokin pelaa. Käytännössä ihmiskunta siis tekee fantsusti poliitikoista riipumatta tai riippuen.


(Kuvassa olen menossa muuttamaan maailmaa itseäni varten)

Ootteko nähnyt muuten sitä Teemu Mäen tekemää kissantappovideota. Mieoon nähnyt vain sen groteskin osan ja siitä huolimatta mulle tulee ittelle semmonen fiilis, että c'moon. Kaikki on saanut sitä tapettua kanaa pöytään. Mulla on ehkä kauhistuttavin juttu taustalla. Olipa kerron Jaakko, ja Jaakolla oli lemmikkikani, ja lemmikkikanin nimi oli Väiski siitä huolimatta, että hän oli tyttö, ja siitä huolimatta että hän hävisi yksi päivä. Mun yhdeksänvuotiaan mieli ei voinut venya siihen, että me syötiin yks päivä Väiskiä.

Voin kertoa, että mun sisäinen maailma veti volttia siinä vaiheessa kun tiedostin asian. Kuulun just siihen täsmälliseen porukkaan, joka itkee lemmikkinsä puolesta, ja joka tietämättään joutuu kannibalisoimaan ystävänsä pysyäkseen hengissä. Käytin kannibalointi sanaa täysin väärin.

Kaikessa tässä on hätkähdyttävää se, että en näe hirveästi eroa Mäen "kissantappovideossa" (tai miten sitä halutaankaan kutsua) enkä sillä, että jäbät vetää kinkkua naamariin sunnuntaisin tai joulupyhinä. Kaikkein inhottavinta on syyttää muslimeja halal-lihan vetämisestä tai juutalaisia kosher-lihan dunkuttamisesta. Tekeepä mieli jopa kunnioittaa lihan pyhyyttä seemiläisten uskontokuntien itäisemmistä versioista. Ne vetää siellä naamariin koiraa.

Tähän positiivisuuten palatakseni, sanoisin, että ei se ole väärin, jos tekee väärin kerran. Se on väärin, jos sen tekee tarkoituksellisesti usein. Mun on vaikea kelata, että isänmaalliset/ydinvoimalliset/kommunistiset/rayndistit/uusliberaalit (yliviivaa tarpeen mukaan) huutelee ihan täysin ja täsmällisesti väärältä puolelta peltoo, mut (kommunistit/rayndistit/monarkistit, jne. - sama alleviivaussääntö) pelkää että muut syö sen viljan.

Ja arvatkaa vaan oliko siistiä muuttaa Suomeen kuusvuotiaana kun oli vedetty päälle siihen asti finnjäveliä, ja olinkin yhtäkkiä hurri? Kysyn vaan. Lapset osaavat olla julmia kaikille riippumatta syistä. Tää sukupolvi vois muuttaa asian kysymällä monia kysymksiä itseltään.

Vaikka kysymällä, että mites jurri maistuu senkin hurri. Näettekö miten kivasti se sointuu?

Ja kun kerta maahanmuutto mainitttiin, niin haluaisin käyttää historian parhaiten käytetyn natsikortin. Internetin luvalla mainitsen, että Saksan vienti on vetänyt välittömästi sen jälkeen kun uuneja on rakennettu lämmittämään joitain muita kuin asiakkaita. (jätän lukijat miettimään tätä vitsiä).



sunnuntaina, elokuuta 30, 2015

Kun natsit vielä hengas juomassa Spitfirea Annankadulla

On pakko myöntää, että ihmisten kirjoitustaidot ovat kehittyneet huomattavasti tämän nykyisen internetin aikana. Aivan kuin satatuhatta äidinkielenopettajaa olisi käynyt internetissä huomauttamassa miten väkivaltaiselta näyttää jokainen lause isolla kirjoitettuna. Miten hienosti onkaan huutomerkkien määrä vääntynyt joko yhteen kappaleeseen, tai ehkä kolmeen, ja parhaimmassa tapauksessa näitä kahta huutomerkkiin liittyvää vaihtoehtoa on käytetty vain syvän harkinnan jälkeen.

Tämä kyvykkyys - ja huomattava parannus - on johtanut siihen, että ei tarvitse asiasta enää edes huomautella. Sieltä kaikkien ihmisten tärkeimmästä luonnonvarasta, eli ajattelusta, on tullut se esille tuotava ominaisuus. Premissejä, johtopäätöksiä, ja - tai no.

Formaalilogiikkaa syytetään usein järjestelmän sulkeutuneisuudesta. Ihan syystäkin. Kyseessä onkin matemaattinen järjestelmä, jolla varmistetaan ajatusten oikeellisuus. Jos formaalisesta logiikasta jotain hyvää tulee sanoa, niin se pitää sanoa. Jos premissit (lähtöoletukset) ovat oikein, niin johtopäätöksen on pakko olla oikein. Kaikkein näteiten sen voisi jopa sanoa niin, että vääristä premisseistä voi päätyä oikeaan johtopäätökseen, mutta oikeista premisseistä ei ikinä väärään.

Koko järjestelmän idean hohdokkuus on siis siinä, että jos johtopäätös ei vastaa todellisuutta, niin sitten on premisseissä jotain vikaa. Kääntäen: jos johtopäätös on todellisuutta vastaava premisseistä riippumatta, niin premissit ovat todennäköisesti väärin. Tämän pitäisi siis olla täydellinen työkalu mihin tahansa poliittiseen keskusteluun. Toivoisin, että olisi näin.

Joskus aikoinaan nettiin ilmestyi "ad hoc"-syytökset ja olkiukot. Ihan peruskauraa lukiossa filosofian tunneilla istuneilla. Tosin ei riittävästi, koska kyseisiä syytöksiä tulisi käyttää ainoastaan, jos kaipaa parempia perusteluja. Ja sitä sitä mukanokkelaa ja -älykästä keskustelua näkyi kaiken aikaa caps-lockit päällä ja huutomerkkejä ykkösten kanssa joskus sillon kauan aikaa sitten kaukaisella 2000-luvulla.


Olisikohan noin kymmenisen vuotta sitten kun jossain bassofoorumilla syyttelin Suomen sisun ydinporukkaa natsihenkisiksi. Olin silloin baarimikkona Annankadun William K:ssa, missä jäbät kokoontuivat.

Ja sisulaiset ottivat yhteyttä sitten ketjupäällikköön, ja minua sitten pyydettiin poistamaan sen hetkisen ravintolapäällikön kautta bassofoorumilta läppäni. Alkuperäinen (ei sanatarkasti) kommenttini foorumilla oli hyvin hyökkäävä tyyliin 'natsihenkistä porukkaa, mutta jos joku haluaa mennä tsekkaa, niin kokoontuu tuolla joka keskiviikko. Yksi heistä ei ollut ottanut s-korttia, koska piti sitä kommunismina.'

En poistanut, mutta poistin kohdan missä mainittiin toi s-kortti ja kommunismi, ja korvasin sen jollain "minua pyydettiin poistamaan tämä, mutta suostuin nyt tähän" -kommentilla. Ravintolapäällikkö joutui valitettavasti kertomaan, että työsuhteeni ei tule jatkumaan tämän takia, mutta että se oli firman päätös eikä hänen. En suostunut poistamaan koko tekstiä bassolta siitä huolimatta, että bassofoorumilla kirjoittamastani tekstistä pystyi tunnistamaan minut nimimerkistä riippumatta. Syy oli se, että kaikki mainitsemani tiedot löytyivät heidän omilta kotisivuiltaan. Kokoontumisaika ja -paikka oli selvitettävissä Suomen sisun sivuilta ja heidän ohjelmansa oli ja on täysin julkinen. Työssäollessani kuulemani läpät olivat just niin hauskoja kuin ne ovat nykyäänkin (tosin elintasosurffaruuteen liittyvää vitsikästä empaattisuutta ei silloin vielä löytynyt [sanaa ei ollut vielä silloin olemassakaan])

Nyt kun näitä jäbiä on sitten valtuustoissa, Eduskunnassa ja EU:n parlamentissa, niin soveliasta kyllä laittaa linkki siihen vammaiseen kirjoitukseen, minkä kirjoitin tässä blogissa joskus vajaat kymmene vuotta sitten. (Lisään asiaanliittyviä linkkejä myöhemmin jos jaksan, tai jos joku jaksaa postata niitä kommentteihin).

2007 - Halla-ahon diggarit eka binin kimpussa (Luemme myös kommentit)
Bassofoorumin natsi/netsi/yhdistelmä/jotain

Ps. Linkkailen jotain myöhemmin ehkä tohon yläpuolelle jos jaksan. Pakko arvostaa kuitenkin bassofoorumia kun siellä oikeasti bännin syyksi riitti "rasistinen vammailu".
pps. Ja siis ei ketjupäällikkö varmaan edes tajunnut, mitä natsiporukkaa nää jäbät oli.
ppps. Ei oo meno muuttunut hirviästi
pppps. Bassofoorumin pitäisi olla Suomen tärkein foorumi. En tiedä, miten herkästi ruoska käy nykyään, mutta arvostin moderoinnin tasoa silloin jo.

lauantaina, elokuuta 08, 2015

Manifesti 0.7 betaversio

Muistaako kukaan enää sitä tarinaa jäniksestä joka kilpaili pavunvartta vastaan, mutta onnistui polttamaan itsensä uunissa syötyään punaista omenaa? Niin hämmentävästi kuin haluankin piilottaa tuon punaisen sanan koko tarinasta niin huomaan, että tänä päivänä se ei onnistu mitenkään, että kiitti vaan vitusti internet. Siellä Pol Pot, Pohjois-Korea, ja Putinia edeltävät neliömetrit jatkuvasti muistuttavat, että Varsovan liitto ei ole sama kuin Lukiolaisten liitto.

Entä muistatteko sitä tarinaa miten pohjois-Romaniasta tulevat elintasopakolaiset tulevat Eu:hun Kreikan kautta syömään ruokaa roskiksesta ankkurien avulla? Niin näkyvästi kuin haluankin tuoda avainsanoja esille, niin roskiksista elämyksellisesti dyykkaavat jantterit ja kreikkalaisesti yhteiset fetatoverimme ovat kielenkäytössämme täysin erilaisia ihmisiä.

Eikä varmaan ole niin työstä vieraannuttavaa puhua suomalaisista vaiteliaina rämäpäisinä formulakuskeina kuin jatkuvasti lörpöttävinä juoppoina? Kuten nokkelasti toinkin Marxin "työstä vieraantumisen" osaksi tekstiä samoin jokaisen lukijan äly yrittää tunnistaa yhtäläisyyksiä puheessa äärimmäiseen ajatteluun, mikä saattaa olla vihapuhetta.

Miten meistä tuli tämmöisiä? 

Itse haluaisin selittää asian Pekko Aikamiespojan tavoin, että apauttiarallaa 14 ja risat miljardia vuotta sitten maailmankaikkeus syntyi ja tiettyjen yhteensattumien kautta olemme nyt tässä. Timo Koivusalolle kaikki kunnia tästä. Joku moderni suomalainen lukiolainen voisi tietenkin syyttää yksinkertaistamisesta, kun todellakaan ei ole aika yksinkertaistamiselle, vaan on tunnistettava tosiasiat. Tästä alkaa viisaus, ja kuolee kiivaus (tämän riimin moraaliset oikeudet kuuluvat sitten minulle).



Stephen Hawkinsin mukaan
maailmankaikkeus voi olla myös olemassa näyttämään siltä kuin se on. Tämä ei ole olkinukkeilua. En hyökkää Hawkinsia vastaan. Ajan lyhyessä historiassa hän vain spekuloi mahdollisuudella, että näinkin voi olla siitä huolimatta, että kaikki näyttää täysin muulta. Ehkä Jumala tarkoitti näin. Jotta en vaikuttaisi täysin irralliselta tähän manifestiin nähden, niin voin myöntää, että saattaa se asia ollakin näin. Ei se silti ole järkeä vastaan ajatella, että maailmankaikkeuden ikä saattaa olla useita miljardeja vuosia, ja kohauttaa vain olkapäitään, jos vaaditaan enemmän evidenssiä kuin mitä on olemassa.

MEDIA LUKU TAITO PAKOLLISEKSI1!1!1!
Interwebsissä vapaasti kaikkia uhkaavat lapsenraiskaajaseksuaalit saavat nykyään olla irkissä, eli irc-galleriassa, eli Galtsussa kaiken aikaa, olisi tärkeää, että he eivät saisi olla. Tämän takia kouluissa pitää pakolliseksi saatettavan ja pakolliseksi jäävän media luku taidon, vaikka yhteis kunta opista ja äidin kielestä vähän nipistämällä.

En haluaisi käyttää tärkeää palsta-aikaa korjaamalla kaikkia ajatusvirheitä, mutta on ilmeisen selvää, että internetissä on jotain rikki, ja se ei ole teknologia.








keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2015

Kymmenen kysymystä monikulttuurisuudesta

1. Pitäisikö jokaisen peruskoululaisen katsoa kaikki Tähtien Sota -elokuvat?
2. Tulisiko Suvivirsi vaihtaa The Final Countdowniin?
3. Pitäisikö kaikkiin salaatteihin laittaa fetajuustoa?

4. Olisiko Karhu-olut parempaa jos sen nimi olisi Bear Beer?
5. Tulisiko vapaa maastamuutto sallia kaikille?
6. Tulisiko kaikkialla käyttää metrijärjestelmää?
7. Kuulostaako Rock'n'Roll paremmalta Elviksen kuin Cheekin laulamana?
8. Tulisiko Töölönlahdelle rakentaa luonnollisen kokoinen Titanic -replikantti?
9. Tulisiko meidän hyväksyä lisää Poliisiopisto-elokuvia?
10. Tuleeko perussuomalaiset kirjoittaa pienellä niin kuin Suomen kielen lautakunta suosittelee?


Pisteet voi laskea miten haluaa, ja kaipa se jotain kertoo kyselyn tekijästäkin, että tämmöisen listan on tehnyt.

maanantaina, heinäkuuta 27, 2015

Jotta voisin lainata itseäni

Tämän voi googlettaa. Ja kun googletat tämän lauseen, löydät tämän sivun:

"Koska totuus on suhteessaan täydellinen, niin ainoa tapa mitata totuutta on käyttää totuutta itsessään mittapuuna."

Näin sanoi hän.

ps. "Jari Tervo" sanoi about joskus ehkä niinku niin, että "itsensä lainaaminen - tuo älykkäiden keskustelujen kivijalka."

sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2015

Päätoimittajan puheenvuoro

Ei siitä taida olla kuin semmoiset kymmenen vuotta kun kansanedustuslaitoksessa käytiin semmoisia kuumia keskusteluja kuin kuka on vastuussa internetin foorumeilla kirjoittelusta. Vaatimukset olivat kovia. Vaadittiin muunmuassa, että kaikilla internetin foorumeilla pitäisi olla päätoimittajan vastuu. Että "vähän niinku vastataan linjasta".

Kansanedustuslaitos on kehittynyt niistä ajoista. Samoin on moni muukin asia. Tuli termejä kuten kansalaisjournalisti (blogistit), ja sitten semmoinenkin asia kuin kansalaisporno (youporn), sekä kaiken hyvänä ymmärrys, että internet muuttaa kaiken. Muutti jo silloin 95 vuonna. 10 vuotta Eppu Normaalin Andy McCoy -vitsien jälkeen, ja vain muutama vuosi ennen kuin Andy McCoy pääsi kutsumaan Eppuja humppaorkesteriksi kun hänen tekemänsä kaikki musiikki oli enemmän rokkia. En tiedä osaako Andy McCoy humppaa. Eläkeläiset ovat hieno orkesteri.

Jos ajan ja lain henkeä ei edes yritettäisi ymmärtää niin tämmöisenä kansalaisjournalistina, tai vaatimattomammin blogistina, minun tulisi olla vastuussa kaikesta sisällöstä mukaanlukien kommentit. Toisaalta minulta pitäisi vaatia samanlaista sisällöntuotantoa kuin isoilta medioilta. Helsingin sanomat pystyvät nimittäin aika rennosti kertomaan useita sivuja ja useita päiviä siitä miten lehden printtipainos muuttuu muutamia kymmenmillimetrisiä erimuotoisiksi, ja sitä luetaan sen uutisarvosta huolimatta. Itse kirjoitin viimeksi Bloginpimppaustalkoista.

Tämän pitäisi olla hyvin merkittävä tieto, olettaen, että olisin painanut samanlaista laadutonta/laadullista sisältöä samalla volyymillä kaikki nämä vuodet. Siihen ei vain ole resursseja, tai vaikka olisikin niin yhden ihmisen voimin ne menevät kaikkialle muualle. Miksi sitten pitäisi kirjoittaa ollenkaan?

Koska aion blogin ainoana työntekijänä kirjoittaa lisää. Aion kirjoittaa blogin pimppauksesta lisää. Aion kirjoittaa lisää tietokonepelien, elokuvien ja musiikin arvosteluja. Aion kirjoittaa politiikasta sekä rajallisesti urheilusta. Isoin ja ainoa syy itselle on uudelleensyntyä aina uudestaan - jotenkin.

ps. kaikki mainokset ympärillä tätä blogia (olettaen että näkyvät) ovat osa meininkiä. Älkää painelko niitä, jos ne eivät ole kiinnostavia. Yhteyteni niihin on olematon.

maanantaina, heinäkuuta 13, 2015

Bloginpimppaustalkoot

Kun suomalaisessa poliittisessa retoriikassa on näitä talkoita harrastettu jo muutaman vuoden oksettavuuteen asti, olen päättänyt kantaa korteni kekoon, ja pimpata tämän blogin linkkilistaa. Tavoitteena on vähentää viisi prosenttia linkkeistä. Leikkuria ei pidä kuitenkaan nähdä mitenkään semmoisena ikävänä asiana. Syy poistoille löytyy lähinnä sellaisista itsestäänselvyyksistä kuin että linkit ovat kuolleita, tai muuten vain epärelevantteja. Kutsun tätä uudistamiseksi.

Korvaan menetetyt tappiot laittamalla listalle Akaatemisen talousblogin. Blogi on tullut vastaan vähän väliä, ja viimeisimmän Pertti Haaparannan kirjoittaman "Saskattaisiko vai itkettäisikö?" blogauksen jälkeen kävin vähän yltsimässä enemmän tekstejä. Vakuuttavaa tekstiä. Itse Saska Saarikoski -kriitiikkiin liittyen kriitikin kohdekin kävi pahoittelemassa, että oli kirjoittanut vain kolumnin eikä akateemista tekstiä. Jos kolumni herättää keskustelua, niin ehkä se on hyvästä. Haaparannan kritiikki lienee kuitenkin perusteltua vaikka en osaakaan täydellisesti talouspolitiikan kiemuroita sillä tasolla kuin minun pitäisi.

Järjestöjen linkkilistalta lähtee seuraavat:
- Piraattiliitto (viimeksi päivitetty 2011. Aiheesta kiinnostuneet voivat seurava Rick Falkvingen blogia tai Piraattipuoluetta, josta jälkimmäisen lisäsin tämän paikalle)
- Pysäyttäkää Sota -verkosto (ideologisesti sodan vastustaminen edelleen yhdistää varmasti monia, mutta tämä verkosto on kuollut viimeistään silloin kun Bush nuoremman valtakausi päättyi)
- Etelä-Suomen Vasemmistonuoret (kattojärjestön linkki riittänee)

Blogilistalta lähtee:
- Jakokalliolainen (kuollut)
- Anda Et Janna (kuollut)
- Maria Hukkamäki (kuollut - tai siis ei henkilönä, mutta edellisestä päivityksestä on riittävän monta vuotta)
- Vasemmistonuorten Palestiinablogi (kuollut)
- Vasemmistoliiton Eurooppa (johtaa nykyisin Vasemmistoliiton sivuille)
- Tepon Kaupunkiblogi (Teppo Eskelinen ehkä bloggailee vieläkin jossain - lisäilen joskus, jos tarve vaatii, ja linkki löytyy)
- Erikoistero (aikamme Stephen Colbertia ei ole näkynyt vuoden 2008 jälkeen)
- Maailma Kai Kuokkasen silmin (lukeminen vaatii kirjoittajan kutsun)
- Jari Suominen (kuollut ehdokasblogi)
- Emilia Kukkala (päivittämättömiä. Kaveri kyllä on bloggaillut ja kirjoittanut kolumneja useampaan lehteen, joten pitäisi löytyä. Lisään linkin jonnekin joskus, jos tarve vaatii)
- Kirjatohtori (siirtynyt uuteen osoitteeseen. Suosittelen kyllä itse vanhan sivuston läpikäymistä. Huikea määrä kirja-arvosteluja)
- Jaakko Alavuotunki (kuollut ehdokasblogi. Lisäsin nykyisen)
- Kari Haakana (vanhentunut linkki. Bloggailee edelleen. Lisään linkin joskus)
- Saila Ruuth (kuollut - jälleen ei siis henkilönä, vaan bloggaajana. Edellisestä päivityksestä puolenvaalikauden jälkeen kymmenen vuotta)
- Very Damaged Life (Jukka Vuorio kylläkin bloggailee, ja kolumnoi mm. Seuran sivuilla)
- Appelsiinin tuoksua (päivitykset viime vuosikymmeneltä)
- Jehki Härkönen (palvelu suljettu)
- Ajatusrikoksia (kuollut)
- Reko Ravela (edellisestä päivityksestä pari vuotta, mutta suattaapi olla että kaveri palailee laiduntamaan plökistäniään joskus)
- Ilja Suvanto (kuollut linkki. Kirjoittelee jossain vielä. Lueskelen joskus. En jaksa hakea linkkiä. Lisään joskus)
- Leo Stranius (linkki päivitetty, joten ei varsinaisesti mennyt poistolistalle)
- Imperialisti (kuollut linkki. Juho Laitalainen kyllä painelee tekstiä, ja videologgailee tuolla youtuben puolella. Lisäilen linkkejä ehkä joskus)
- Iski tyhjää (palvelu lopetettu)
- Anna Mikkola (vaatii tunnistautumista)
- Tiia Aarnipuu (kuollut. Edellinen päivitys riittävän monen vuoden takaa)
- Jiri Nieminen (kadonnut. Löytynee Uuden Suomen blogipalvelusta)
- Korpihippifeministi (Itse runoilija on siirtynyt sometaiteiluun)
- Claes Andersson (Palvelu lopetettu)
- Tuomo Järvelä (Kuollut. Ninjakilpikonnailee Uuden Suomen blogipalvelussa)
- Jussi Salonranta (kuollut. Kirjoittelee vielä jossain ehkä)
- Juhani Lohikoski (palvelu lopetettu)
- Juho Lindmanin Henkilökultti (kuollut)
- Etelä-Suomen Vasemmistonuoret (kuollut)
- Krapulablogi (avoinna vain kutsutuille lukijoille)
- Mikko Sauli (Palvelu lopetettu)
- Pentti Tiusanen (kuollut)

Taisin täyttää viiden prosentin vähennyksen. Tämän pienen urakan jälkeen on hämmästyttävää nähdä miten moni jaksaa vielä, ja miten moni on kuupahtanut. Itse voin hyvänä esimerkkinä näyttää, että olen päivitellyt blogia lähempänä kuukausittain ja vuosittain kuin viikottain. Respect kaikille tänne asti jaksaneille.

Pitää jatkaa myöhemmin tästä.




















lauantaina, kesäkuuta 20, 2015

Sin City kakkonen on ehkä kunniakkaasti 5/5 elokuva vaikka olisin antanut 4/5 aluksi

Miltä tuntuu nähdä sarjakuvaa omalta ruudulta näyteltynä? Varmaan hyvin 3d:lta. Halusin tykätä erityisen paljon Sin City kakkosesta. Varsinkin kun tykkäsin ekasta leffasta niin paljon. Mustavalkoistanoirea koko ruudun täydeltä tarjoiltiin silloin. Ekassa leffassa hämmästytti se, että Rodriguez ja Miller olivat molemmat ohjaajien henkseleitä raapimassa. Mietin silloin, että miten sarjakuvataitelijakäsikirjoittaja uskaltaa mennä elokuvan puolelle. Mietin vieläkin, että onko elokuva tarinankerrontaa vai -kuvaa?

Sin City -sarjakuva on täysin mustavalkoinen kuviltaan ja, ehkä noirevitsinä myös, tarinoiltaan. On rumia miehiä, ja femme fatalea 1/8 ruudun täydeltä. Miehet juovat viskiä, ja ovat kuolemassa ravintoloissa. Femmet ovat tienaamassa elantoa, ehkä huorina, ehkä jonkinlaisessa muussa palveluammatissa, tai vaimoina, mutta Sin Cityn ladyt eivät ole ikinä avuttomia.

Ehkä kuvaan tulee rakkautta, ehkä ei. Ehkä sen nyrkkeilijän sydämessä sykkii vastustamaton voima vain rakastaa koiranpentuja. John Wick elokuva ei ole sellainen, mutta jokaisen Animalian jäsenen pitäisi katsoa se. Parempia värväysvideoita ei tulla tekemään, ellei puhuta John Wick kakkosesta.

Jos puhekielisesti saan ilmaista itseäni, niin sanoisin: "meikä diggaa, ja haluaa rakastavaa kaikkia hyvistä kirjoista, hyvistä sarjakuvista, ja hyvistä bändeistä tehtyjä elokuvia. Niin monen pettymyksen jälkeen, niin sitä vain on tottunut siihen, että paskaahan tästä tulee."

Jos jatko-osista puhutaan, niin teini-ikäni pahin, ehkä ikinä, kokemus oli Poliisiopisto 7. Oltiin pikkuveljen kanssa liikenteessä kaupungilla, ja oltiin menossa leffaan. Ehkä ohjasin häntä, että leffat ovat siistejä. Kyseessä oli päivänäytös eli, ei mitään röyhkeitä 45-50 markan lippuja, vaan 30 markalla sisään. Molemmilla oli semmoiset 40-45 markkaa. Olo oli ryöstetty. Näinkö meitä kohdellaan. Poliisiopisto vitonen nimittäin oli ihan ok elokuva vaikka Guttenbergin Stevea siinä ei enää ollutkaan.

Sin City sarjakuva taas on kylmän rakastettava noire-seikkailu, ja ehkä paras niistä on on Marvin osa (muistaakseni alkuperäisissä Sin Cityissä nelonen, kutonen, tai mikä lie niistä albumeista), joka oli alunperin suunniteltu Millerin toimesta hyvin lyhyeksi, mutta jopa se sitten venähti, ja sitä ihanuuden määrää on vaikea kuvailla. Marv on se kaikista surkein koira, kehäraakki, se kovia kohdannut kaveri, joka on kerran päässyt rakastumaan naiseen, jonka hän on tavannut kerran, ja joka tapetaan.*

Sin Cityt ovat kuin viisikkoon kyllästyneet Judge Dreddin ystävät, jotka luovuttavat. Eka on liian moraalista, ja jälkimmäinen on liian simppeliä.

Ihaninta on koko Sin Cityn elokuvallisessa maisemassa värien ja värittömyyden käyttö. Kakkosessa se loistaa kuin Broadway - ihan kuin ei olisi nähnytkään värejä elämässään. Varsinkin kun vietin edellisen päivän katsomalla apinoiden planeettoja, ja uusimmissa sen älykkään apinan merkki oli [spoiler alert]** vihreät silmät. Väreissä on nimittäin veri, silmät, ja vaatteenkappaleet. Aivan kuin niissä olisi vihjeitä, mutta ei niissä ole. Veri on punaista, silmät voivat olla vihreitä, ja kaikki muu on mustavalkoista. Ainoa mikä on mustavalkoista on oletukset.

Kaikkein surullisimpana koin sen, että halusin antaa matalan arvosanan kyseiselle elokuvalle kesken kaiken. Olin aivan varma, että 4/5 on riittävä, varsinkin kun Josh Brolin riehui kuin saamaton sammakko kaiken aikaa kuin kärsien selkäänsä. Bruce Williskin vilahtaa leffassa hetken aikaa. Sin City kakkonen on kuitenkin jatko-osa elokuvalle eikä sarjakuvalle, ja siksi yllätyinkin miten kaikki asiat on nivottu yhteen sekä aikaisempaan elokuviin että uuteen kaanoniin.

Sivuhuomiona pitää sanoa, että olen yleisesti naisten objektivisointia vastaan, ja en tiedä miksi Jessica Albaa sanotaan hottismuijaksi, mutta Sin City kakkosessa kyllä näkyy semmoinen pepunjälki, että se ei ekalla hieromalla lähde Ferrarista irti. Ymmärrän Marvia taas lisää.

Lopulliset arvosanani:
Scifi: 0/5
Action: 4/5
Romantiikka: 2/5
Tarina: 3/5
Kuvaus: 5/5
Kerronta: 5/5
Näyttelijät: 5/5
Komedia: 1/5 (interteksutaalinen komedia aikaisempiin 4/5, mutta elokuvan komedia-arvo on laskettu muilla tavoilla)
Oma ääni: 5/5
Soundtrack: 3/5

Ja näillä lukemilla: 5/5

* a) Ei ole spoilerialertti, koska Sin Citya lukeneille, se on se matka/määränpää, ei se tilanne.
* b) Twisti on siinä mukana, ja on - siinä Marvin tarinassa myös - leffassakin.
** a) Vitut se mikään spoiler alertti ole. Kaikki, jotka on nähnyt alkuperäisen Apinoitten planeetan tietää, että apinat voittaa sen pelin, ja se uus apinallisuuden/ihmisyyden (tai ehkä empatian) voima on juuri siinä tasa-arvon tavoittelussa. Ehkä siinä oli myös ajan suhteellisuuteenkin liittyvä vitsi.
** b) Olen syntynyt 1981


torstaina, kesäkuuta 18, 2015

Miksi Desperate Housewives on maailman paras draamasarja ikinä?!?

Ensinnäkään, emme voi puhua draaman modernista kaaresta puhumatta draaman tasoista. Tasot, monimerkityksellisyydessään, ovat se draaman suola ja vertauskuva. Ja kuka meistä ei olisi ollut joskus kotiäiti, enkä puhu edes pelkästään meistä miehistä, tai kuka meistä ei olisi rakastanut lukea murhamysteerejä lämpimässä suihkussa avojaloin, "Hyviä mysteerikirjoja kirjoitetaan liian vähän", on sanonta joka kuullaan vaan avoreisisten mielissä.

Ja mistäpä Desperate Housewives alkaisi kuin Noire-henkisesti puhuvalla kertojaäänellä kuin silloin kun näytetään murha ensimmäisessä kohtauksessa. Ja näin puhuivat tekijät.

Mysteeri

Jokaikinen kausi alkaa oikeasti vähintään murhan ajatuksella. Jokainen osa jatkuu sillä, että koko kulmakunta on haltioituneen paranoidi. "Jotain on vialla" on lause mitä kuullaan vähintään kuudenteen osaan mennessä. Fanien juomapeli on nimeltään, että ensimmäisten kuuden sampanjapullojen jälkeen seuraavan boksin saa avata vasta kun joku sanoo sen. "Jotain on vialla".

Samaan aikaan harkituin kohta koko sarjassa on ihmisten välitön turhautuneisuus ruumisiin, ja överihyvin harkittu reagoiminen maailman normaalimpeihin puskateoksiin. Brie on parasta koko sarjassa tällä saralla. Tämän lisäksi heteronormatiivisiin emäntiin vetoaa Mike Delfino. Kunhan eka kausi päättyy hänen melkein välttyvään kuolemaan. Olisi pitänyt mainita "Spoiler Alert!" En maininnut. Mike on seksikäs. Se punatukkainen eri tavalla.

Jokaisen osan kaava on mysteeri. Kauden alussa tulee uusi perhe, joka näyttää hyvin mukavalta, mutta juuri sen mukavuuden takia meidän on pakko epäillä, että takana on se suurin rikos. Sarjan näyttelijöitä on ohjattu (tai sitten se on sattumaa) reagoida suuriin rikoksiin vähättelevästi, ja pieniin rikoksiin melodramaattisesti. Melodramatiikka on sitä ylinäyteltyä hollywoodroskaa, mikä ei ole kuitenkaan Hollywoodissa kuvattua. Ainoastaan tähdet, ja heidän agenttinsa ovat Hollywoodissa. Kuvauspaikat ovat halvempia.

Rikos

Siellä me katsotaan putkimiestä, joka onkin paljastunut jo kovan koulukunnan vankilarotaksi, joka kantaa asetta vyötäröllään. Ennen kuin mennään rikoksessa pitemmälle, niin kerrottakoot, että Michael Delfino on maailman seksikkäin otus. Onhan kaikilla oma uros mielessä, lähellä, ja joskus kaukana, mutta Delfino on tien toisella puolella. Häntä tulee epäillä.

Eikös suurin rikos ole intohimo, jonka meistä jokainen joutuu piilottamaan sisälleen? Onhan siellä se ruumis, ja onhan siellä sitä piiloteltua rakkauttakin, mutta itse Delfino on saavuttamaton. Hän on ainoastaan tarjoiltuna sille lättärintaiselle Teri Hatcherille. Sanoinko, lättärinnat?!? Käytinkö sarjakuvamaisesti huuto- ja kysymysmerkkejä kuin vihjeenä tyylilajille?!?

Ja mitäpä ei olisi Allighierin infernot, tai venäläiset rikokset ja rangaistukset ilman allegorioita. Jokaiseen taloon, eli käytännössä perheeseen, sisältyy järjestys, ja järjestystä rikkova pahe. Tuo pahe on se salaisuus, jota varjellaan, ja katsojan pitää jännittää paljastuuko se petos koskaan, ja minkälaisella valkoisella valheella se verhotaan. Katsoja yllättää itsensä jatkuvasti nähdessään inhottavampia rikoksia peiteltynä valheella kuin valmiiksi kaivetulla hautapaikalla. Nietzschea mukaillen, pitää varoa katsomasta syvyyteen, koska syvyys voi katsoa takaisin. Sitä tässä katsellaan.

Ja syyllisen ihana rangaistus, tai vapautus

Jokaiseen kauteen sarjassa liittyy rikos, mikä on aina vakavampi kuin rangaistus, tai sitten vaihtoehtoisesti jonkun päälle osuu rangaistus mikä on moninkertainen verrattuna rikokseen. Se on se moraalinen rangaistus, senkin hölmöt. Eikös se kaveri, joka ei ole isä biologisesti, ja syyllistyy vaimon siskon murhaamiseen, ja hänen lapsenvarastamiseensa, olekin se vähiten rikollinen kaveri, paitsi silloin kuin hän ei ole se, vaan Topi Sorsan veli. 

Desperate Housewives on puhdasta saippuaoopperan komiikkaa, ja Hercule Poirotin murhamysteerimyyttiä. Jos vielä naftaliinista sais esiin sen vanhan kunnon vankilasarja Ozin. Ja se minkä vankilasarja Oz häviää näyttelyssä, sen Desperate Housewives voittaa käsikirjoituksessa, ja päinvastoin. Ei ole lempelässä osaa missä jonkun velkavankeus ei olisi orjuutta, ja se sama asia siinä toisessa vankilasarjassa muodostu osaksi vapauden käsitettä. Siksi mieleltään heikko, ja rinnaltaan rohkea, löytää Desperate Housewivesta vapautuksen. Ei siksi, että se edes yrittäisi tarjoita ratkaisuja, vaan siksi, että se tarjoaa ratkaisuja, joita olisit itsekin halunnut miettiä. Wistery Lanella, eli wysteerikujalla, jokaisella on tahtotilaa ratkaista ongelmat, mutta ei tason mukaisia ongelmia tarjolla.



keskiviikkona, toukokuuta 13, 2015

Eräästä illasta, ja kauneudesta.

Oli semmoinen hyvin tavallinen tiistai. Iltapäivä joku luonnehtisi. Olin juuri saanut viimeisteltyäni esseen olympiapainin sääntömuutoksien suhteesta reilun pelin käsitteeseen. Tapojeni mukaan olin etukäteen tilannut kotiini kirjepostilla, ja länsivenäläisellä aksentilla selostettuna jääkiekon maailmanmestaruuskisojen väliaikaraportit.

Quid esse iurabit, ajattelin toisella kotimaisella kun kuuntelin Kalmariunionin tuomarin tekemää ratkaisua. Tosiaan tuomarien oikeudenmukaisuuden käsite on laajentunut huomattavasti keskiajan julmuuksiin verrattaessa. Ihmisellähän on nykykäsityksen mukaan neljä raajaa, tai jos ollaan fermiläisen tarkkoja, niin kolme.

Wonderful, ajattelin selostuksen päätteeksi. Tosiaanhan ihmisen polvi on vain osa yhdestä raajasta. Jääkiekon kaltaisissa korkeaoktaanisissa urheilulajeissa on pakko tehdä nopeita päätöksiä, erityisesti tuomaripelissä. Fantastico und Eureka, kirjoitin viikottaisen kirjeshakkisiirtoni toiselle puolelle ennen kuin taittelin paperin nätisti kirjekuoren sisälle, ja asettelin kuoren esteettisesti lähtevien postien lokerooni. Saksalainen kilpakumppanini Friedrich, vaikkakaan ei jääkiekon ystävä, joutuisi kysymään minulta mitä tarkoitan. Oletan, että hän luopuisi gambiittiyrityksestään myös, koska hevoseni pääsisi hyökkäämään, jos hän lähtisi leikkimielisesti uhraamaan lähettinsä voittaessaan itselleen reserviedun.

Habsburgien aikaan tuomarit eivät olisi olleet yhtä myötämielisiä semmoista pikkuvaltiota kuin Venäjää kohtaan, mutta ajat muuttuvat, ja politiikan realiteetit ovat vaikuttavina myös kylmillä kentillä. Joudun tietenkin myöntämään, että minun hyvinkin traditionaalinen käsitykseni kansallisvaltioiden ytimestä on monimuotoistunut sekä atomisoitunut vaikeaselkoiseksi, Siitä huolimatta mielessäni kävi, että oliko kuulemani selostus sittenkin osa isompaa valtapeliä? Voisiko kaiken juuret mennä vuoteen 1809? Oliko neutraaliksi luulemamme Ruotsi sittenkin osa kansainvälistä varjopeliä?

Erään vuosien 1809 ja 2015 sijoittuvan kartan mukaan Suomineidoksi ristityllä kartalla oli kaksi käsivartta, nykymaantieteen mukaan vain yksi, mutta ei yhtään polvea. Muistelin, että eräässä nuoruusvuosieni Bilderbergin kokouksessa oli puhuttu jotain tästä aiheesta. Harmikseni olin siihen aikaan kiinnostunut aivan liian paljon muista ihmisvartalon vertauskuvista kuin polvista.




torstaina, marraskuuta 20, 2014

Internetissä pitäis harrastaa enemmän liikuntaa

Onko internet hyvä vai huono harrastus, Jaak Kova Sankari?

Ehdottomasti huono.

Mitä internetissä on?

Ei mitään. Lukion opettajilta olen kyllä kuullut, että medialukutaito on parempaa, koska oppilaat ovat analyyttisempiä. Yläasteen journalismin opettajilta en ole kuullut mitään positiivista.

Mitä huonoa internetissä on?

Internet näkyy nuorissa ja lapsissa masturbaationa, kasvissyöntinä, äärikeskustalaisuutena, sarkastisuudessa ja maanpuolustahdon heikentymisenä. Kommunikointitaidot ovat röllin tasolla, kun ollaan vähemmän tekemisissä fyysisesti muiden kanssa. Netissä olemisessa yleensäkin on addiktion piirrettä. Kyselin juuri asiasta 7. tason dianeetikolta, ja he myönsivät että ovat lähempänä tehrania, ja että monesti yöllä he tekevät heräteostoksia vanhempiensa luottokorteilla tai harrastavat perussuomalaisuutta. Koulun olisi kyllä syytä puuttua asiaan ja ohjeistaa vanhempia internetistä. Yleensä siihen puututaan vasta, kun jollain oppilaalla on jo irc-galleriassa (eli irkissä) kuvia ja nimimerkin takaa kirjoittaminenkin tulee ilmi. Armeijasta vapautuksen saaneen näkökulmasta netti ja siellä kaavakkeiden täyttäminen näkyvät myös lasten kirkosta eroamisina. Yleisuskovaisuus on yhä heikompi ja sanallinen ulosanti välillä jopa huumoriohjelma Alivaltiosihteerin tasoa. Oppilailta puuttuu äänestysinto, sillä puolueet näyttävät passivoittavan poliittisen keskustelun.

Paljonko on liikaa?

En antaisi lasten pelata lainkaan nettirulettia. En vertaa nettirulettia ollenkaan lottoon, jota minun nuoruudessani pelattiin, sillä eivät ne meitä koukuttaneet. Nettiruletti on kuin huume, johon jää koukkuun. Itselläni on kolmetoista plan-lasta, joille en ole lahjoittanut penniäkään, jotka ovat saaneet puhdasta juomavettä vasta kun nenäpäivää alettiin esittämään. Näitä perheitä on liikaa, jotka kuvittelevat koulutuksella olevan merkitystä.

Missä vaiheessa vanhemman pitäisi huolestua lapsen internetistä?

Siinä vaiheessa, kun se internet kasvattaa sarvet, ja uhraa neitsytvuohien verta K-kaupan tiskillä

Ovatko internetin kaistat ehdottomia?

Kyllä. Jostain juuri kuulin, että Suomessa haluttaisiin luopua netin neutraalisuudesta. Rajoitukset tuntuvat hassuilta, kun selvästikin nettiin ei pitäisi päästää ketään ilman sisälukutaitoa, tietokoneen ajokorttia, ja vähintään pientä ymmärrystä Dungeons and Dragonsin säännöistä.

Pitäisikö vanhempienkin käyttää internettiä?

Ei missään nimessä. Siellä on jo nyt niitä liikaa.

Minkä verran itse käytät internettiä?

Ainoastaan kun minulla on vakavia yhteiskunnallisia ideoita, tai kun on ehdottomasti tärkeää korjata jonkun väärä mielipide. Faktatkin ovat joskus hukassa.

Mikä on verkkosi?

BBS on rautaa 

maanantaina, syyskuuta 08, 2014

Vapaavuori hyvä vai paha - ken tietää klikkaa

Jan Vapaavuori ärsytti aluksi aivan sikana meikäläistä, kun näin, että hän mainosti olevansa aidosti helsinkiläinen ja aidosti oikeistolainen. Maahanmuuttaja helsinkiläisenä (Ruotsista Keravalle, Keravalta Helsinkiin) kuvittelin hänen olevan jamppoja, jotka inisee siitä kun landejantterit tulee tänne eikä osaa bamlaa stadii. Ja oikeistolaisuuteena pidin jotenkin tätä monarkkityyppistä yksinvaltiutta, mutta oikeistolaisuudella on monta väriä, eikä monarkkisuus ole Vapaaavuoren se juttu.

Hän saattoi olla asuntoministerinä parempi kuin kukaan aikaisempi demari, hän saattaa olla jopa liberaalimpi kuin moni demari yhteenlaskettuna. Jopa hänen ininänsä Hok-Elannon kähmintäkulttuuria kohtaan olivat ilahduttavan markkinahenkisiä oikealla tavalla.

Luin tämän. Aluksi hermostuin, mutta perskutirallaa, olenkin yhtäkkiä 39 prosenttisesti samaa mieltä. Sitten olin jo 69 prosenttisesti. Lopulta olin sillä tavalla, että enhän minä tiedä edes mistä toimittaja homman kaivoi.

Vapaavuorihan on aika rentto jamppa. Tämmöinen lause tuli mieleen: "Lapsen synnyttämiseen tarvitaan yksi nainen, mutta kasvattamiseen koko kylä." Alunperin minua ärsytti loppujen lopuksi otsikko, että ihmiset opetetaan välttämään työntekoa ja nauttimaan sosiaaliturvasta. En mene nyt laittamaan Vapaavuoren suuhun omia sanoja, kun näyttää ilmeiseltä, että ainoa railo todellisuuden ja tuon kommentin välillä on, että joskus se pitää paikkaansa, joskus ei.

Ja sitten joudutaan palaamaan niihin hankaliin kysymyksiin, mitä on työ, mitä on yhteiskunta, mitä on joutilaisuus, mitä on kaikki ne politiikan avainsanat, joilla mediataidetta tehdään? Fyysikoille on aika selkeä käsitys mitä työ on. Tuntityöläisetkin tietävät mitä työ on. Ehkä siellä välissä on työtä, josta ei makseta palkkaa, ehkä ei. Ehkä maanantait eivät ole oikeasti työpäiviä ollenkaan. Ehkä sunnuntaisin tehdään kaikki työ, ja maanantaina ollaan vaan paikalla.

Tähän liittymättä:
Tsekatkaa: http://klikkausprostituoitu.blogspot.ie/
ja liittykää https://www.facebook.com/klikkausprostituoitu
Koska klick-klick-klick

torstaina, toukokuuta 22, 2014

El paperittomat

Irlannissa on monta hyvää asiaa. Mainittakoot nyt tälleen nopiasti muutama, kuten jääkiekko, salmiakki, ruisleipä, alhainen verotus, korkeat sosiaaliturvamaksut, ja täysin toopeleita poliitikkoja. Työpaikkoja löytyy kaikille paitsi irlantilaisille, mikä on itselle tietenkin hyvä juttu. Asunnottomuus koskee vain köyhiä, ja sosiaalinen asuttaminen on keskitetty tiettyihin paikkoihin, jotta rikkaita ei vituttais katsoa sitä laiskottelua.

Mutta mikäs on hauskinta kuin henkilöllisyyspaperit. Sellaisia täältä saa, mutta tehokkain niistä on sähkölasku, koska kuka ottaisi kotiinsa sähkölaskua, jossa ei asu. Meikäläisen passi on tossa joku aika mennyt vanhaksi, eikä ole ollut varaa hankkia uutta. Minusta on tullut sellainen paperiton, joka ei saa mitään palvelua, koska minulla ei ole virallista henkilöllisyystodistusta.

Tosiasiassa tässä maassa henkilöllisyystodistukseksi kelpaa mikä tahansa osoitteeseen tullut posti, tai melkein. Puhelinliittymää, tai mitään kuukausimaksuttaista juttua, ei tässä maassa saa, jos ei pysty osoittamaan henkilöllisyyttään utility billillä, eli joko sähkö- tai kaasulaskulla. Edes pankkitiliä ei pysty avaamaan ilman mokomaa.

Tälläkin hetkellä eräs Janko Vasankari on julkisen sairaanhoidon jonossa, koska ei nyt oikeastaan ole varaa lekuriinkaan. Kun pelkkä vastaanotto maksaa sen 40-60 euroa, niin kolmenjapuolensadan viikkotuloilla ei viitsi hirveästi mokomissa lapata. Vakuutus kyllä löytyy yhdeksällä eurolla kuukaudessa. Joka korvaa kyllä menoja jälkikäteen.

Lääkkeet maksaa aivan saatanasti, mutta reseptejä saa helposti. Lääkemaksut kyllä hyvitetään vuodenvaihteessa veronpalautuksilla. Homma toimii silleen, että kerrot verottajalle paljonko olet käyttänyt rahaa lääkkeisiin. Mitään kuitteja ei tarvita. Mutta on velvollisuus säilyttää kuitit viidenvuoden ajalta verotarkastuksen varalta.

Sitten on ne kansainväliset yritykset, jotka alhaisen yritysveron houkuttelemana sijoittaa pääkonttorinsa tänne kätevän infrastruktuurin maahan. Muut eurooppalaiset maat turhaan syyttävät Irlantia verokilpailusta. EU-lainsäädäntö mahdollistaa isäntäyritysten myyvän lisenssejä tytäryrityksilleen. Näin esimerkiksi Google on mahtavilla myynneillään maksanut veroja Suomeen vain muutaman kymppitonnin. Irlantiin on taas maksettu ruhtinaallisesti muutama satatonnia viime vuonna.

http://www.independent.ie/business/irish/google-pays-just-014-tax-in-seven-years-28945199.html

Mutta onneksi tänne syntyy työpaikkoja. Koska jonkun pitää kuitenkin lakaista firmojen eteiset.

Välillä on koti-ikävä. Köyhääkin on. Mutta kyllä minä petoni täällä taltutan.