Nimettömät jakavat kokemuksiaan ilopuheesta

Selvästikin kesän merkit ovat ilmassa monella, ja tämän ovat huomanneet niin poliitikot, toimittajat kuin tutkijatkin. Jopa huolestuttavissa määrin. Poliittisesti karnevalisoitu kielenkäyttö, ja varsinkin viestinnän helpottuminen, on lisännyt ilopuheen määrää. Jopa niin paljon, että monet tutkijat ovat alkaneet esimerkiksi tutkimaan asioita, joista he saavat hyviä fiiliksiä.

Eräskin nimeltä mainitsematon tamperelainen politiikan tutkija on kertonut, että saamansa positiivisen palautteen takia, hän ei ole enää edes viitsinyt tutkia kiistanalaisesti vaikeasti esitelmöitäviä aiheita. Myöskin Yleisradion toimittajat puhuvat samasta ilmiöstä. Ovat kuulemma keskittyneet uutisoinnissa kertomaan kaikenlaisista mukavista asioista.

Nimettömänä pysytelleet toimittajat ovatkin koonneet kasan esimerkkejä. Nämä esimerkit ovat suoria lainauksia ilopuheesta.

"Hei, tiedän, että sinulla menee myöhään töissä, ja tarha oli kiinni. Kävin hakemassa lapsesi tarhasta, ja käytiin disneylandissa, ja vein sitten kotiisi. En löytänyt avaimia, mutta pääsimme sisään. Lapsesi nukkuvat jo. Kahvipannussa on vedet ja kahvit ladattu valmiiksi."

Eräs tamperelainen, havaitusti seksuaalisesti aktiivinen, poliitikko oli saanut ihastuttavat terveiset.

"Jos löytäisit elämäsi miehen, ja löytäisit hänen kanssaan fyysisesti ja henkisesti täydellisen parisuhteen, niin voin vaikka vannoa, että minäkin olisin onnellinen."

Ja juuri tällaisen miehen tämä nimeltä mainitsematon poliitikko löysikin.

Osa kuitenkin suhtautuu kriittisesti vallitsevaan ilopuheeseen. Kuulemma nostaa kovasti paineita, pitää julkisia puheita ja linjanvetoja, kun joutuu miettimään, että kuinka mukavaa palautetta viime kerralla sai, että onnistuukohan tämä nyt ollenkaan.

"Ilopuhe on levinnyt vähän niinku kaikkialle", eräs nimeltä mainittu vapun viettäjä kertoi toimitukselle iloisessa mielentilassa. Euroopassa on viime aikoina heräilty asian vakavuuteen. Nykyään hyvät fiilikset ja jami-jammit näyttävät toimivan huumeen tavoin merkittäville yhteiskunnallisille toimijoille.

Punavihreyden ihannointi ja ruotsinkielen arvostus on ollut myös esillä useissa viesteissä. Ilo-sanomien päätoimittaja kirjoitti tänään eräässä vaatimattoman pienifoorumisessa mielipidekirjoituksessaan ihmetyksensä ilopuheesta. Hän näki huolen siitä, että miksi joiltakin vain puuttuu ilopuhetta elämästään. Hän osasi esimerkiltä mainita, kuinka monet kodittomat maahanmuuttajat kuulevat bumtsibumia vasta kuukausia kodittomaksi joutumisen jälkeen. Erityisen hankalaa on ollut kuitenkin sekä lainsäätäjille, että poliittisille kommentaattoreille ilopuheen määrittely, vaikkakin useat ovat tehneet tarkkoja linjanvetoja.

 Ilopuhe on sellaista puhetta, jossa yllytetään ihmisiä halailuun ja empatian osoittamiseen, kullekin mielekkäällä tavalla. Ilopuhe ei ole pelkästään rakkauden osoittamista, vaan myöskin sellaiseksi voidaan laskea elekieli, kuten pussausele, rauhan merkki, Mr. Spockin käsimerkki, ja lanteen veivaus iloisesti.

Vaikka ilmiö onkin herännyt uudestaan vuosikymmenien jälkeen eloon, on jokaisen syytä miettiä, että mikä kaikki on tämän uuden ilopuheen taustalla.

Kontekstista irrotettavia ajatuksia - puolikkaita aforismeja

Suomessa harvoin tehdään historiaa, mutta silloin kuin tehdään, niin sitä tehdään isoin numeroin. Kun suomalaiset miehet viimeksi ottivat toisiaan suositussa urheilulajissa, se tehtiin historian suurimmalla maalierolla. Suomalaiset onnistuivat pitkästä aikaa pääsemään ruotsalaisten taakse ja pysymään isompina. Toinen mieleenjäänyt esimerkki liittyy ylimeikattujen rääkyjien kilpahuutokilpailuun, jonka suosituin laulu oli Ruotsissakin toisteltu "And twelve points goes to".

Tasavertaisen avioliittolain yksi no-no on ollut konservatiiveille adoptio-oikeus. On jopa väläytelty, että tämä on vain väliaskel. Todellisuudessa tulevaisuudessa saadaan mennä naimisiin hevosen kanssa, ja sitten moniavoisuus myös oli se kauhistus. En nyt ole tänään käynyt katsomassa uusisuomi.fi:n sivuilla, mutta muutama kommentti siellä lienee olemassa aiheesta.

Miten olisi moniadoptoisuus, vai miten se nyt pitäisikin kirjoittaa, jolla voitaisiin taata lapsille just niin monta huoltajaa kuin tarpeen. Sanotaan, että synnyttämiseen tarvitaan yksi, mutta kasvattamiseen koko kylä. Olisiko tämä liian perverssiä. Ainakin luterilaisilla on kummijärjestelmä olemassa ennestään. Mentäisiinkö tässä liian pitkälle? Joku tuore eduskuntanousukas saattaisi nähdä, että seuraavaksi hoilataan jo rukouksia minariteeteista kännissä ja syödään kaikki suomalaisten pekonit.

Hevos- enkä sikakysymykseen en viitsi koskea. Eräs yhdysvaltalainen vääräleuka oli joskus huolissaan siitä, että kun puhutaan kahden rakastavan ihmisen välisestä liitosta, niin jotkut ajattelevat automaattisesti eläimiä. Kuka tässä yhtälössä on pelottava? Eikä se oikeastaan ollut kysymys, johon halutaan vastaus, mutta laitoin kysymysmerkin siihen perään, koska jotkut tekevät niin.

Paskasta ei saa konvehtia edes paistamalla

Vihdoinkin Helsingin Sanomien kulttuuripuolella julkaistaan paskoista lyriikoista tehtyjä kritiikkejä. Tai ei oikeastaan kritiikkejä, vaan uutisoidaan kritiikki. Uutisen aiheena on Häxbrydg-blogi, jossa ollaan hieman vittuuntuneita kappaleen antifeministiseen teemaan. Kyseessä on siis mitä ilmeisemmin Suomen tuleva euroviisujen pistehai.

Helsingin Sanomien Mari Koppinen nosti esille blogikirjoituksesta laulun kertojaminän alistuvan otteen suhteessa miehiin. Mitä tahansa kestetään, kunhan mies rakastaa.

Kuunnelkaapa tarkkaan jatkumon aikaisempia paskalyriikoita. Sävellyksistä olen sitä mieltä, että mukaansa tempaavia kohtia löytyy, mutta paskaa lyriikkaa silti.

Tässä pari Backstreet Boysin valittua:

Backstreet Boys - As long as you love me

Backstreet Boys - Larger than life

Backstreet Boys - I want it that way

Pelit Curriculum Vitaessa

Mainio seuramies, ja puoligonzoilija, Jukka Vuorio pisti olettekomuutenhuomanneet -blogissaan hyvät vinkit, mitä Curriculum Vitaeen, tuohon elämän lukujärjestykseen, tulisi laittaa. Tämän asian kanssa on tullut jonkin verran itsekin pelleiltyä. Joko se on liian pitkä ja mitään sanomaton, tai niin lyhyt,että asiat on luettava rivien välistä.

Vuorion listalla ykkösenä on pelatut tietokonepelit. Tämä kertoo kirjoittajan mukaan sitoutumisesta, keskittymiskyvystä, ja kaiken lisäksi englannin kirjallinen sanavarasto vastaa varmastikin yhtä Pentti Saarikosken päiväkirjaa vähintään.

Tämä nyt on ihan harjoitteluksi itseni vuoksi, mutta mitäköhän se kertoisi minusta osaajana, jos luettelisin pelit, jotka olen pelannut oikeasti läpi. Listan alkupäässä olisi huomattava määrä Lucasartsin ja Sierran seikkailupelejä. Niin Chuck Norris en kuitenkaan ole, että väittäisin pelanneeni Nethackin tai Adomin läpi. Sama kuin sanoisi, että on pelannut läpi Simcityn käyttämättä cheatteja.

Ensin Lucasartsin

- Monkey Island 1 ja 2 on tullut pelattua, ja monta kertaa. Englanninkielen riimimittani varmastikin otti ensimmäiset askeleensa kohti täydellisyyttä Guybrush Threepwoodin miekkaillessa itsensä läpi jokaisen Karibian kliseen 20 vuotta ennen Johnny Deppin piraattisexya.
Listaan sekaan:
Full Throttle, Day of Tentacle, Sam'n'Max, X-wing, Indiana Jones and the Last Crusade, Indiana Jones and the Fate of Atlantis, Jedi Knight 2: Outcast, Jedi Academy, Rebel Assault 1-2

Sitten Sierraa

Police Questit I-IV, Hero's quest ykkönen ja kakkonen, Space Quest I-V, Larry Lafferin 1,2,3 ja 5 (hyvä työnantaja tietää, miksi en ole nelosta pelannut), Willy Beamish, Gold Rush

Muita klassikoita

Fallout ykkönen ja kakkonen, Mean Streets, Martian Memorandum, Dune ykkönen ja kakkonen, Command and conquer, Command and conquer: Red Alert, Command and conquer: Tiberian Sun, X-com 1-3, Blade Runner (viidellä eri lopulla), Max Payne 2, Super Mario Bros, Ghostbusters (c64), Ghostbusters 2 (c64), Eye of the Beholder, Castle Wolfenstein, Captain Keeneja ihan sikana, Countdown, Star Control 1-3, Knights of the old republic 1-2, Star Trek 25th Anniversary, Captain Hook, Star Trek: The Final Unity,

Strategiaa hakattu shakin lisäksi kivikaudelta nykypäivään (mukana myös päättymättömiä)
Civilization 1-4, Simcity 1-4, Master of Orion, Elite, Elite+, Populous, Movies, Hollywood Mogul, Championship manager (kymmenen vuotta tyyliin, viimeisin 2008 versio), F-19 Stealth Fighter, Red Baron 2,  Star Trek: The Birth of the Federation,

Lopuksi tuoreen polven legendoja

Grand theft Auto 3, San Andreas, Ghostbusters, Assassin's Creed 2, Batman Arkham City, Fallout New Vegas, Dragon age: Origins (ja kaikki sen dlc:t - tai no, yhtä en pelannut), Heavy Rain, 

Mitä tämmöinen lista kertoisi minusta osaajana?

(päivittelen listaa, jos tässä nyt keksin jonkun syyn lisätä tänne pelejä, jotka olen pelannut läpi)

Renessanssimies herkistyy

Millä voisi aloittaa vanhan haukkumisen? Miten voisi sanoa, että Jukka Tolosen bändi kuulostaa humpalta (Andy McCoy sanoi sen)? Miten voisi J. Karjalainen vaikuttaa David Bowielta? Ystäväni ympäri fäsäribuukkia ilmaisi asian monta kertaa. Odotin erityisesti Rumban toimittajilta enemmän. Mikään ei ole niin menevää kuin Janne Karjalaisen koomisen hyväksyvä ilmaisu siitä, että hän on maailman coolein ihminen. Tekisi mieli sanoa vastaan, mutta Quentin Tarantino ajoi hänen päältään. Nick Caven mentävä aukko on ollut aina kun Ismo Alanko on pitänyt tauon. Aikoinaan osasin arvostaa (köh köh, ite varhaiskeski-ikäinen) seksiäkaupungissa, mutta ei ole Ison Miehen korviketta olemassakaan. Hän oli Hän minun isäpuolelle; Hän on täällä tänään. Niko Peltonen on oikeassa: Karjalainen on rautaa!

Irlanti siirtyy kohta melkein samalla viivalle Vatikaanin kanssa - liberaalisuudessa

Ei ole varmasti monellekaan yllätys, että Vatikaanin (tai jotkut puhuvat katolisesta kirkosta) kanta aborttiin on hyvin tiukka, kuten myöskin ehkäisyyn. Vatikaanissa on kuitenkin hieman sallivia asenteita. Tämä teksti voi olla hieman järkyttävää joillekin. Vatikaanin ikuinen erehtymättömyys opillisesti on kuitenkin hieman monimuotoisempaa. Semmoinen kaveri kuin Tuomas Akvinolainen kehitteli erästä ajatusta, jonka mukaan voidaan sallia pienempi paha suuremman pahan kustannuksella. Tämmöisellä ajatuskululla on sitten kautta aikojen päädytty sellaisiin ajatuksiin, että sikiö voidaan lopettaa, jos se on sivutuote kantavan äidin pelastamiseksi. Tämmöisillä ajatusketjuilla Vatikaani on toiminut semmoset kahdeksansataa vuotta saamatta sen kummoisempaa huomiota tämän päivän mediaseurannassa.

Sitten on olemassa Irlanti. Pari kuukautta sitten eräs neiti nimeltä Savita Halappanavar oli neljännellä kuukaudella raskaana ja hänelle tuli aivan mielettömät selkäkivut. Miehensä kanssa he menivät sairaalaan seuraavana päivänä katsoakseen, mikä on vialla. Pikaisten kokeiden jälkeen heidät päästettiin lähtemään, mutta he palasivat lähes saman tien takaisin vaatien paikalle lääkäriä. Lääkäri sitten totesi, että sairaalaan jää tyttö. Kohdunkaula oli sillä tavalla turvonnut, että elävää persoonallisuutta ei naisesta ulos saataisi. 

Arvatkaapa miten Galwayn sairaalan lääkärit ratkaisivat tilanteen?

Naiselle olisi pitänyt tehdä leikkaus, jotta hän ei olisi kuollut, mutta koska sikiön sydän löi vielä, niin Savita Halappanavar pyöri kolme päivää sairaalassa täristen ja oksennellen saamatta minkäänlaista auttavaa hoitoa, koska sikiö saattaisi kuolla. Kolme päivää terveydenalan ammattilaiset pyörittelevät niskojaan, stetoskooppejaan ja vatsan lukemiseen tarvittavia moderneja laitteita toistellen mantraa: "tämä on katolinen maa". 

Ainoastaan kerran Irlannin historiassa on tehty laillinen abortti. Kaksikymmentä vuotta sitten, vuonna 1992, neljätoistavuotias raiskauksen uhri lähti Irlannista tekemään aborttia Englantiin. Hän oli perheineen yhteydessä  Gardaan, paikalliseen poliisin, kertoen, mitä olivat tekemässä. Pian koko oikeuslaitos oli hälytetty selvittämään tätä kauheaa suunnitelmaa, joka meni korkeimpaan oikeuteen asti. Korkein oikeus sitten yllätti kaikki. Abortti tulee sallia. Perusteina oli, että tyttö saattaisi tehdä itsemurhan, ja vaikka syntyvällä lapsella on oikeus elää, niin lapsen oikeudet ovat alisteisia kantavan äidin oikeuksille. Tätä kutsutaan maassa Tapaus X:ksi (The Case X). 

Nyt asia on etenemässä Eduskunnan käsittelyyn ja Irlannin pääministeri Enda Kenny on luvannut, että uusi laki tullaan kirjoittamaan tapaus X:n pohjalta. Luonnos on luvattu uudeksi vuodeksi ja käsittely ennen pääsiäistä. Sinn Feinn ja Työväenpuolue suhtautuu lakiin lähtökohtaisesti myönteisesti, jotkut jopa käyttävät sellaista poliittisesti harvinaista termiä kuin "vihdoinkin". Oikeistokonservatiivinen, tai siis keskustaoikeistolainen, puolue, jonka edustaja myös Enda Kenny on, on jakautunut kysymyksessä. 

Lääkärien kyvyttömyys toimia ihmishenkien pelastamiseksi on tehnyt olon tukalaksi uskonnolliselle Iona Instituutille, joka on paikallinen think-tank, jonka tärkeimmät tehtävät on vaalia yhteiskuntaa ja uskontoa, lähinnä vastustamalla homojen oikeuksia, aborttia sekä kannattamalla uskonnollista kasvattamista kaikkialla missä se on mahdollista. Nyt argumentteina on niinkin tukala ajatus, että jos itsetuhoisuus sallitaan abortin syyksi, niin ihmiset voisivat käytännössä hankkia abortin vain sanomalla, että se on oma henki ja lapsen henki tai lapsen henki. 

Seuraavan kolmen kuukauden debatista tulee varmaan Irlannin jännittävin. 

Sivukommenttina kerrottakoot, että avioeroa on nykyään huomattavasti helpompi saada. Irlannin ensimmäinen avioero myönnettiin vuonna 1997. Silloin pitää todistettavasti asua erillään yli kymmenen vuotta ja tämä on kyettävä todistamaan oikeudessa. Nykyään riittää viisi vuotta. 

Massaeffektia sus siunatkoot

Mitä on draama? Mitä on kirjoittaminen? Hyvin normaalit ja mielikuvituksettomat puheet jatkaisivat näitä kysymyksiä lainaamalla sanakirjoja ja Wikipediaa. Omat taipumukseni ovat päässeet tämän kliseen yli. Kaikista kliseistä huolimatta olen löytänyt yhden suuren suurten epiikoiden joukosta. Kalevala, Seitsemän Veljestä, Raamattu, Tähtien sota, Kummisetä, Teräsmies, teidän joukossa on uusi. Mass Effect -trilogia (en ole vielä päässyt sarjan loppuun) on jotain, minkä takia olen puhunut Suomessa siitä, miksi haluaisin olla pelikirjoittaja.

Jotta satunnainen lukija tietäisi, mistä on kyse, niin tapahtuipa kaukanattona, kaukanattona tulevaisuudessa, hyvin lähellä meidän galaksissa, suurella tavalla kaikkiin vaikuttava ooppera. Semmoinen joka jättäisi ridgeforresterit, tolkienit, wagnerinvalhallat ja georgelucasit itkemään lyhytaikaisuuttaan. Mass Effect on 2000-luvun polven el speracintaius lö gertomus.

Ja kuten kaikkiin lö gertömyksiin kuuluu, niin varoitamme spöilereistä.

Kaikki alkaa osasta yksi.

MASS EFFECT
 Olipas kerran siis joko maastalähtöisin, avaruuksiakiertelevä tai sitten mahdollisesti siirtokuntalainen ihminen nimeltään [lisää oma nimi tähän tai käytä Janea tai Johnia] Shephard. Kummallisia reittejä hän oli päätynyt Normandyn neitsytmatkalle. Tuo Normandy oli Turianialaisten ja ihmisten yhteistuotos, mutta kas kummaa, oli siellä haamulaisiakin (Spectre) mukana ja sekös perämies jokrua (Joker [Seth Green]) häiritsi. Etteikös olisi joku kumma tehtävä tulossa. Neitsytmatkallaan Paimentolaisemme lähti matkalle ja pian, kas kummaakaan, yllätyksiä tuli vaan niin perkeleesti vastaan. Ja kas ammuskeltuaan ihmeellisiä otuksia, jotka olivat täysin tuntemattomia, he päätyivät suuren salaliiton (vanhalla kielellä mysteerin) äärelle. Tietämättään he vain ampuivat kaikki vastaantulevat, ja oh, Shepard, N7-luokan agentti, näki näyn koskettaessaan ikivanhaa veistosta. Ja läpi aikojen ja avaruuksien hän sinkosi itsensä ja sittenkös hänestäkin tehtiin haamulainen. Ja kuten arvata saattoikin, ja kas kummahdusta, salaliittohan siellä oli ja paimentolaisempi Shephard oli varma, että suuri ja kamala uhka ja perikato on tulossa. Avuksi ei ole sukanvarsi vaan kiväärinleukaperä on se mistä suuret tarinat rakennetaan. Mahdollista romanssia uhmaten paimentolaisemme ei peräänny vaan oksat tieltään katkoo hän.

Tämä on siis le intro.

Miekan selkään ja ihmiskunnan kauneimman ratsun, Normandyn, hän sai alleen, ja sillä uljaasti lähti selvittämään mistä on kyse. Näky kertoi hälle, että riipijät (Reapers) tullee ja syö kaiken, ja varoittavaa sanaa hän julistaen lähti, ja uskaliaita sankareita hän mukaansa hankki. Seikkailua oli tuutin täydeltä ja ihmissuhteet luvattiin, että seuraavaankin osaan säilyy. Jos tuo kuolee, niin hän kuolleena pysyy, ja jos tuota suukotan, niin se suukko mielessä pysyy.

Tämä on siis se lö isötärinä, minkä mukana seuraavaan mennään.

Nopiasti kerrottakoot. On hämähäkkiä, on salaisia perhesuhteita, kuolleiksi luulleita universumintappajia, biotiikokkajoja (eli niitä jedejä ja taikureita). Peli päättyy jo, mutkuin varkaisen se vihjailoo, et seuraava tulee, ja siel on ötököitä jotk haisevoo. Niin päät'hyy tarino, jolle odottaa jo seuraavoo.

MASS EFFECT 2

Voiks kaunhimmin alkaa tää, kuin siirtää edellisestä pelistä hahmo, joka ei vielä mitenkään rimmaa.

No siinähän se on. Tee hahmos uudestaan, mut jos siirrät edellisestä pelistä saat rikkauksia, millä seikkailua voi alkahoot.

Sielhän aatelleshaan miettii, ooks mä kännissä vai onks pelissä edes mitään järkee. Peli alkaa kun kuollut mä on, ja sit lasereilla mä taas elossa oon.

Pyssy käteen, lataus päälle,
kas kummaa ja vanhan pelin säännöt ei päde.
Uusi ryhmä, sama alus,
kas ihmettä, grafiikkakin pätee.

Uudessa seikkailussa on mukana kaikki vanhat ideat, mut alusta pitää aloittaa, koska kone on uusi. Koneella, köh köh, tarkoitetaan pelaajahahmoa. Bonuksena on vain se, että edellisen pelin valinnat vaikuttaa, mutta, yhyy, hahmot, joita vokotteli ei ole kuin sivuhahmoina, ellei osta sivupaketteja (halvin 5 euroa).

Tästä innostuneena Shephard tutustuu rotuihin ja ihmisiin uusiin, jopa hahmoihin rakastuu. Tietämättä, että valinnat nyt vaikuttaa jo kolmanteenkin osaan, Shephard, tuo jatkuvasti rahastettava otus, sitten tappaa ja rikkoo kaiken joko empatiaa osoittaen (paragon) tai syljellä kavereitten ystävyyksiä halkoen (renegade) . anteeksi kaiken saaden,

Taakse jää vain mahdoton määrä valintoja, jopa kiperiä, ja tusinallinen rakkaita.

Kerrottakoot, että rakkaita jää vain yksi taakse, koska Shephard on yksiaviollinen ja vaikka kuinka paljon olisi sitä tarjolla, niin yksi vain häntä hallitsee. Käsikirjoittajat huokaisevat helpotuksesta, koska pelastettuaan ihmiskunnan jo toisen kerran, niin Shephard palaa parin vuoden päästä palvelukseen,

MASS EFFECT 3
Joni-Leena tai Jaana-Jukka on poistettu palveluksesta ja kaikki ennustukset astuvat toteen, Suuri ja karmaiseva tuomiopäivä ampuu itsensä ihmiskunnan keskustaan ja Sheffardin on juostava hakemaan koko muu maailmankaikkeus yhteen viimeistä Coitusta varten. 

Nyt koko odotus palkitaan. Mitä jos McClane ei olisikaan tullut Nagamorakennukseen ex-vaimoaan moikkaamaan? Mitä jos Rambo I olisikin kävellyt kylän lävitse kuten viettisveteranin kuuluukin? Entäs jos Tuhoaja olisikin matkannut ajassa päin vain vuoteen 1996 ja huomannut, että jatko-osat estävät tuomiopäivän?

Lapsilisät ja oikeusvaltio on poistettava

Mistä näitä vasemmistolaisia vihermädättäjiä koko ajan tulee Kokoomukseen? Onhan puolueessa välillä oikean suuntaista ajattelua, mutta tämmöiset alisuoriutumiseen viittaavat ulostulot nyt, on merkki jostain todellisesta omegaluokan urostelusta. Lahjakkaasti kirjoitteleva Aleksi Tolvanen kyllä lopettaisi sosiaaliturvan eläkkeitä ja lapsilisiä myöten aivan oikeaoppisesti.


Kuten hän vakuuttavalla todistusaineistolla todistaa, hyväntekeväisyyden on tuhonnut verotukseen perustuva väkivaltakoneisto. Aito auttaminen lähtee ihmisestä itsestään. "Jos julkista sosiaaliturvaa ei siis olisi, niin tällöin ihmiset miettisivät, että kuka sitten auttaa esimerkiksi työkyvyttömiä, jos en minä, jolloin paine hyväntekeväisyyteen olisi voimakkaampi", tekniikan ylippilas painottaa.


Mitä tämmöinen oikeistodemari oikein Kokoomuksessa tekee? Siellä kaveri ylpeänä säilyttäisi valtion, oikeuslaitoksen, poliisin ja armeijan. Todellinen oikeus syntyy myötäsyntyisesti ihmisen sisällä. Ei siihen mitään oikeuslaitosta tai poliisia tarvita erikseen. Luontainen maanpuolustustaito on todistettavasti jokaisella ihmisellä. Nykyinen oikeuslaitos jättää monet sellaiseen käsitykseen, että oikeus tapahtuu ilman omaa tahtoa, joten se jätetään helposti sosiaalitanttojen tehtäväksi. Pitäisi jokaisen pystyä ajattelemaan, että jos esimerkiksi oikeuslaitos lakkautettaisiin järkevällä siirtymäajalla, voisi jokainen itse harjoittaa oikeutta aidossa myötätunnon hengessä.


Tuskinpa tarvitsee erikseen kertoa, miten paljon paremmin sekä sisäinen että ulkoinen turvallisuus toimisi, jos tämän turvallisuuden luominen lähtisi jokaisen sisältä. Poliittinen järjestelmä, jossa väkivalloin eli vastoin ihmisten tahtoa, rahoitetaan verovaroin oikeuslaitosta, poliisia ja maanpuolustusvoimia ei kestä moraalista katsantoa, ja on siksi täysin moraalitonta. Ainoa moraalinen oikeuslaitos ja turvallisuus voidaan järjestää ilman, että ihmiseen kohdistetaan väkivaltaa esimerkiksi verottamalla.


Tämäkin demarien käsikassara on pelkkä provokaattori Saul Schubakin tavoin, jotka yrittävät viedä kokoomuslaisuutta lähemmäs demarien kaltaista sylillä tappamista kohti. On sanottu, että kukaan ei halua kompromisseja. Miksi pitäisi aloittaa nyt?


Jotta historiaa huonosti muistavat pääsisivät kärryille, niin Neuvostoliitossa oli poliisi, armeija ja oikeuslaitos, ja kaikki varmasti muistaa, mitä Neuvostoliitossa kävi. Historiaa tuntemattomille kerrottakoot, että huonosti kävi.

Suomen toiseksi yleisin sukunimi

Jos kirjoittaisit tv-sarjaa Yhdysvalloissa ja sinun pitäisi keksiä nimi Crisis Management -tyyppisellä firmalla nimi, niin mitä nimeä käyttäisit? Ehkä innostuisit ottamaan esikuvan erään Martti Ahtisaaren firmasta. Kaikki yhtäläisyydet ovat kuitenkin yhteensattumaa, joten tämmöinen firma olisi mahtava.

Tv-sarjasta Person of interest kausi 1 osa 6: The fix.

Diplomaatti Dublinissa

Tässä kun ollaan kohta siirtymässä Dubliniin työkomennukselle, niin päätinpä aloittaa uuden blogin nimeltä Dublimat. Se on yhdistelmä sanoista Dublin ja Diplomat.

Lukijoita toivon löytyvän kotimaasta kuin Irlannista. Ideana olisi löytää maahanmuuttajan näkökulmasta koko Dublin. Vertailupisteenä aion käyttää Suomea silloin kun pystyn.

Kohteliaisuudella, tai diplomaattisuudella, aion kirjoittaa jutut ja englanniksi. Yritän saada ajan kanssa taivutettua blogin sloganiksi "I'm not being sarcastic, I'm being diplomatic."

Pelisuunnittelijaksi ilmaisella pelimoottorilla

Yksi urasuunnitelma itselläni on ollut pienestä pitäen pelisuunnittelija, mutta se tie on pitkä (tai kuten taiteissa yleensä - elämänmittainen). Uran vaihtoehtona voisi tietenkin miettiä pelien tekemistä harrastusmielessä. Muutamia konsepteja olen jo ehtinyt kirjoitella, mutta yhtä tärkeää tässä projektissa olisi löytää työkaluja harrastukselle.

Olen jo ladannut koneelle AGS:n, jolla voi tehdä ainakin seikkailupelejä. Ohjelma antaa vähän valmiita työkaluja, mutta oma rima on heti korkealla. Tärkeintä olisi pystyä tekemään edes yksi juonellisesti merkittävä peli. Pituudeksikin voisi suunnitella yhtä tuntia maksimissaan eikä 20-1000 tunnin Monkey Island -spektaakkelia.

Pitääkö basic-ilta yhdistää tilanteeseen C?

Spoiler alert: tämä on kirjoitettu ihmisille, jotka ovat olleet tänään dokaamassa.
Spoiler update: meinasin ajastaa tämän kello neljään yöhön tietyin oletuksin.
liketyspyyntöfacebookissa ={0=drunk; 1=not drunk}

basic
if 0 goto line 200 else goto line 100

100 print "Hyvät ystävät"
101 if print is cancelled then goto line 200 AND print "monella on ollut pitkä ilta"
* dev documenting
* dokumenting, har har
* that's good someone said
* don't debug during speech
112 if prot "night" = "good" then goto line 59; if prot "night" = "anything else" follow robocop
120 open "c:\\programs\speech\courage.ask"

courage.ask
"Hyvät ystävät
jus kuulette toistoa, se johtuu teistä
koska hyvien ystävien seurassa olemme"

200 color 233
  print "jyvät jystävät"
open "Shotgun" AT "anydrive"
print "SEEING DEAD PEOPLE"

END

MacGyverin haastajat

Muutamia vuosia sitten katselin tv-sarjaa 24. Katselen sitä vieläkin. Sarjan päähenkilönä on Kiefer Sutherlandin esittämä vastaterrorismiyksikön agentti Jack Bauer, joka omatoimisuudellaan, ja nopeilla ja radikaaleilla päätöksillään, saa torjuttua uhkia. Kolmannelle kaudelle tultaessa Jack Bauerin omatoimisuus oli päässyt jo aivan omaan luokkaansa. Kun kuulusteltava ei antanut tietoja, hän pamautti tältä jalan pyssyllä. Myöhemmin kun katsoja jo ehti tottua moiseen ja kuulusteltava ei antanut tietoja, Jack Bauer ampui kuulusteltavan vaimolta jalan sijoiltaan. Tämän lisäksi hänelle kehittyi erään peiteroolin myötä ikävänkaltainen piririippuvuus. Silloin ajattelin, että tässä on tosiaan uusi MacGyver.

MacGyver, jos esittelyjä kaipaa, oli kahdeksan tuotantokautta puhdasta neroutta, jossa pilottijaksoa lukuunottamatta sankari ei käyttänyt pyssyä ollenkaan, mutta aiheutti silti pahiksille paljon vahinkoa. Yleensä siten, että hänet lukittiin johonkin huoneeseen, jossa oli juuri oikeita tavaroita, joilla voitiin vapautua vankilasta. Molempien hahmojen erikoisuus on se, että he tekevät yllättäviä - jälkeenpäin ajatellen yleensä oikeita - ratkaisuja.

Molemmista on tullut eräänlaisia omaperäisyyden symboleita. Asian tunnistaa siitä, että 90-luvun vaihteessa jonkun joutuessa yllättävään pattitilanteelta vaikuttavaan tilanteeseen, oli tapana kysyä, mitä MacGyver tekisi tässä tilanteessa. Tilanteen teki koomiseksi, jos jollakulla oli mukana purukumia ja kengännauhaa, koska nokkelimmat MacGyver-ratkaisut liittyi siihen, että näillä esineillä piti sitoa asioita toisiinsa. Samalla tavalla kuin Niksipirkasta löytyy sukkanauhavinkkejä. "Sukkanauhat ovat käteviä rahan säilyttämiseen."

MacGyver on kuitenkin sellainen sukupolviasia, että uusilla sukupolville pitää ehkä esitellä tätä hahmoa. Ikävää tässä on se, että MacGyveria näyttelevä Richard Dean Anderson päätyi tekemään toisen merkittävän roolin Jack O'Neillina Tähtiportissa, jota on esitetty kymmenen tuotantokautta. Tähän vielä kun liitetään muutama elokuva ja spin-off sarja, niin on aivan ilmeistä, miksi Jack Bauer on korvannut McGyverin. Onneksi ei kokonaan, jotta oma-aloitteisten fiktiohahmojen evoluutiota voidaan tarkastella eri näkökulmista.

Tämän lisäksi Burn Notice -agenttikomedia on esitellyt uuden symbolin. Tv-sarjassa Michael Westen (Jeffrey Donovan) on CIA:n entinen agentti, joka saa potkut aluksi tuntemattomasta syystä. Lähes kolme vuosikymmentä agentin hommia tehnyt mies, jolla ei ole rahaa eikä ymmärrettävistä syistä uskottavaa työhistoriaakaan ("ai sä sabotoit koko Neuvostoliiton armeijan toimintakyvyttömäksi, varmaan joo") päätyy moraalisista ja taloudellisista syistä tekemään pieniä palveluksia toisille.

Westenin tapa ratkoa asioita liittyy hänen kokemuksiinsa peitetehtävissä ja taistelulajeissa. Luokittelen hahmon hieman koomiseksi sen takia, että hän tekee jatkuvasti lähes älyttömiä vertauksia arkipäiväisiin tapahtumiin hyvin väkivaltahistoriaisten silmälasien lävitse tyyliin "ystävien kanssa hengaaminen on vähän niinku Aikido. Molemmissa pitää käyttää toisten antamien tarjousten kääntämistä edukseen onnistuakseen, mutta aivan kuten Aikidossa, kun juo liikaa viskiä, niin tulee tehtyä virheitä (ei oikea lainaus)."

Eilen esitin facebookissa kysymyksen, että kumpi on kovempi: Jack Bauer vai Michael Westen. McGyver-selitysten jälkeen pöytään heitettiin Trainspottingin Begbie, Arskaa ja Sylttyä. Jack Bauer oli kuitenkin voittamassa kilpailun mustista hevosista huolimatta, koska hänellä on aikataulu. Yksi frendi heitti, että Jack Bauerilla on aina 24 tuntia aikaa hoitaa homma kotiin ja aina se ehtii. Vaikka terroristit olis kuinka äkäisellä aikataululla liikenteessä, niin Jack Bauer vois lähteä baariin vetää hyvät porkkanat silmille, ja ottaa vaikka Michael Westenin messiin ja silti hän viimeisellä tunnilla selviytyisi baarista terroristien komentokeskukseen vetämään piuhat pois paikalta.

Voittajaksi selviytyi kuitenkin Chuck Norris, koska "jos sinulla on kaksi omenaa ja Chuck Norrisilla on kaksi omenaa, niin Chuck Norrisilla on enemmän omenoita."

Menneet ja tulevat puoluetuet

Valtion antamia tukia on aina hyvä tarkastella säännöllisin väliajoin. Hyvät tavat on nostaa mikroskoopin alle yksittäinen asia, jotta julkisesta keskustelusta tulee monipuolista. Kokoomusnuoret pääsi nyt jännästi esille säätiöimällä ylijäämää. Poliittiset nuorisojärjestöt ovatkin olleet jo esillä kun hallitus antoi nuorisolain perusteella säälittävän vähän toisille järjestöille ja runsaasti toisille järjestöille. Keskustelu ehti vähän laantua kun huomattiin, että suurilta järjestöiltä leikattiin tukea, ja pienille järjestöille tukea lisättiin tai ainakin oltiin leikkaamatta.

Sitten Mikko Sauli kävi päräyttämässä, että yhden järjestön jäsenrekisterit eivät ole aivan hyvän tavan mukaisia. Vaikka ei tämäkään ollut ensimmäinen kerta Suomen historiassa eikä Suomen lähihistoriassakaan. Aikaisemmin kävi ilmi, että Keskustalla on huomattava määrä jäseniä, jotka eivät tiedä jäsenyydestään. Vuosikymmeniä sitten sitten ei edes ollut este olla nuorisojärjestön jäsen vaikka olisi kuusikymmentä. Ajat ovat muuttuneet, mutta eivät merkittävästi. Se, minkä verran jäsenmäärät vaikuttavat haettuihin tukiin, jää itsellekin arvailun varaan. Laki on hieman epäselvä.

Jäsenmäärän tulisi olla yli tuhat jäsentä, mutta huomioon voidaan ottaa monia muitakin seikkoja, joiden merkittävyyttä voi arvioida vain vanhojen käytäntöjen pohjalta. Mitäpä jos poliittisille nuorisojärjestöille annettaisiin tukea pelkän edustuksellisuuden varjolla? Puolueille nuorisotyötä tekevät järjestöt voisivat saada tukea esimerkiksi pelkästään omien edustajien perusteella. Esimerkiksi Kokoomusnuoret saisivat tukea jokaisesta alle 30-vuotiaasta kansanedustajasta. Ilmeinen ongelma tässä lienee, että tukea on totuttu antamaan monille järjestöille perusteilla, jotka eivät liity mitenkään poliittisiin voimasuhteisiin eduskunnassa.

Esimerkiksi partiolaisten nuorisolain perusteella saama tuki perustuisi järjestön edustavuuteen eduskunnassa. Tämä voitaisiin ehkä ohittaa sillä, että tuen perusteeksi riittäisi myös jos kansanedustaja on joskus ollut partiolainen. Tässä vaiheessa ajatusketjua tulisi jo ehkä miettiä, että pitääkö tuen perustua pelkkään edustukselliseen demokratiaan? Ehkä muut perusteet voisivat olla olennaisempia. Enkä ole vielä ehtinyt edes ajatella, tulisiko tukia jakaa ylipäätänsäkään. Kun tästä kohusta tehdään aikanaan joitain mahdollisesti järkeviä johtopäätöksiä, voin ennustaa jo seuraavia kohteita, joista on syytäkin ehkä keskustella.

Sivistysjärjestöt
Tiesittekö, että monet yhdistykset järjestävät sivistystoimintaa. Kansanopistot, joissa voi opiskella tietokoneenkäyttöä, taiteita, kirjanpitoa ja vähän kaikkea muutakin? Osa näistä järjestöistä on lähellä puolueita. Kokoomuksella on omansa, Vihreällä liitolla on omansa, SDP:llä on omansa ja Vasemmistoliitolla on omansa. Vaikka järjestöt ovat muodollisesti itsenäisiä, järjestävät ne opetustoimintaa läheisessä yhteistyössä puolueiden kanssa.

Näissä järjestöissä ei ole mikään este vaikka ei olisikaan puolueen jäsen tai kuuluisi toiseen puolueeseen, mutta yhdistykset järjestävät toimintaa hyvin lähellä puolueita. Esimerkiksi vaalien alla saatetaan järjestää kotisivujen tekokursseja, joihin puolueitten ehdokkaat ja tukiryhmät mielellään osallistuvat, jos tietotaitoa ei ole ennestään. Keskustelussa todennäköisesti tullaan huutamaan piilopuoluetukea ja väite pitää paikkaansa.

Onko se sitten paha, että yhdistykset järjestävät koulutustoimintaa, joissa ihmiset voivat kehittää omia taitojaan sellaiseen suuntaan, mistä saattaisi olla hyötyä vaaleista? Mielestäni ei, mutta tällä ei välttämättä ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun keskustelu alkaa. Toivottavasti johtopäätökset ovat kuitenkin sen suuntaisia lopuksi, että ihmisten omatoimisuus, kouluttautuminen ja yhteisöllisyys ovat tärkeämpiä asioita kuin se, minkä puolueen jäseniä mahdollisesti istuu sivistysyhdistysten hallituksissa.  

Thinktankit
Sitten tuleekin ehkä pienoisena yllätyksenä, että useammalla puolueella on oma ajatushautomo. Nämä, yleensä 1-3 hengen pyörittämät, tutkimuslaitokset tekevät yhteistyötä puolueiden ja akateemisen maailman välillä tuottaen tieteellistä materiaalia puolueiden käyttöön. Kaiken lisäksi nämä laitokset saavat puoluetuesta irrallista erillistä tukea perusteilla, joita voi kaikki ihan yksin omissa pikku pääkkösissään arvailla.

Tässä keskustelussa tullaan ehkä jopa julistamaan tutkimusten uskottavuus, koska tiedetään laitosten olevan lähellä tiettyjä puolueita. Siitä ei pidä huolestua. Se on osa pelin henkeä. Aika nuoresta pitäen olen antanut itseni opetettavan, että tieteellisessä maailmankatsomuksessa on se hieno puoli, että saa olla vaikka kuinka varma datasta ja johtopäätöksistä kunhan on valmis huomioimaan, että premissit ja johtopäätökset saattavat olla väärin. Tämän mahdollisen tulevan puoluetukikeskustelun suuntia on vaikea arvailla. Ehkä se on jo käytykin eikä siihen palata seuraavaan viiteen tai viiteenkymmeneen vuoteen. Ehkä ajatushautomot pyörivät niin pienillä budjeteilla ja ovat liian vaikeasti hahmotettavia yhdistyksiä, että on parempi vain, että kukaan ei lähde sorkkimaan näitä. Ei kait niitä olisi, jos ei niistä olisi hyötyä.

Lasten järjestöt
Jotta koko kenttä voitaisiin käydä oikeasti lävitse, niin valtio tukee myös sellaisia pikkulaisia järjestöjä kuin partiolaisia. Tämän lisäksi on olemassa esimerkiksi pioneerit, jotka ovat hyvin lähellä Vasemmistoliittoa. Ainakin toimisto sijaitsee samassa talossa Vasemmistoliiton kanssa. Uskontovapaa partiolaistoiminta voi sinänsä kuulostaa ihan viattomalta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä aivopesulaitoksia ne sellaiset ovat. Keskustelussa tulee olemaan esillä, kuinka pioneerileireillä aivopestään pieniä ja viattomia lapsia ajattelemaan vasemmistolaisittain. Siinä vaiheessa toivon, että kukaan Vasemmistoa vastustava ei paljastaisi olleensa joskus pikku pioneeri, koska se todistaisi oikeistolle, että pioneerien tukeminen on hyvä asia.

Lehdistötuki
Tätä keskustelua käytiin jo viime vaalien jälkeen, joten turha alkaa nyt nipottamaan. Paitsi olisihan se kiva, jos Suomessa olisi useita päivälehtiä, joissa olisi monipuolisesti maailmaa kommentoivia pääkirjoituksia.

Tehokkaasti edustajistoon

Jos ajatellaan, että fyrkka itsessään on valtaa, niin Hok-elannon jäsenillä sitä on huikeat määrät. Lähemmäs 2 miljardin liikevaihdolla pyörivä osuuskauppa vaikuttaa aika moneen asiaan Suomessa. Onneksi on toi jäsenkirja, niin voi olla ehdolla kaupan edustajistoon. Ei silleen, etteikö maailmassa olisi todella monta ja tärkeää paikkaa tehdä hyvisjuttuja, mutta ei tämän kokoisen firman tarvitse ajatella pelkkää katetta. Tovi sitten Jasper Pääkkönen kirjoitti kiukuttelukirjeen Hokille, koska Hok-Elanto myy ryöstökalastettua kalaa. Hokin puolelta oli ajateltu sillä tavalla, että koska se on laillista, niin se on ok. Toisaalta kun lohta kalastetaan liikaa merestä, lajin kanta ei pääse uusiutumaan. Kun tilanne on sellainen, että lohi mahdollisesti katoaa kokonaan Itämerestä, niin se ei ole siisti juttu. Siisti juttu on, että lohta löytyy merestä vielä seuraavienkin sukupolvien ajan. Joten edustajistossa väännän tästä ainakin veistä. Samalla logiikalla toivon mukaan Hok-Elannon edustajisto täyttyy sellaisista ihmisistä, jotka pitävät luonnon kantokyvystä huolta ja on muutenkin ohjaamassa ketjua kestävään suuntaan. Isot propsit tietenkin Pääkköselle, että sai asialle huomiota. Noin sain kirjoitettua tyylikkäästi human interest -lähtökohdasta kokonaisen poliittisen teeman. Ja arvatkaapa kuka on ehdolla Hok-Elannon edustajistovaaleissa?!? Minä, ja minua voi äänestää numerolla 956. Äänestää voit täällä. Sivuilta löytyy ehdokasluettelot ja hieman hämmentävä vaalikone, mutta äänestäminen on helppoa pankkitunnuksilla. Äänestysaika päättyy 14.5. Netissä äänestäminen päättyy 9.5. Kääk! Otsikko on muuten väännös Tehokkaasti työelämään -kurssista, jolla istuskelen tällä hetkellä hektisellä ylläpitokorvauksella.